Viimoinen kutonen tulee tässä ja nyt, ja sen jälkeen jatketaan eteenpäin 7-osalla. En tieä vielä, onnistuinko tämän kanssa paremmin kuin a ja b:n kanssa, mutta kommentoikaa koko 6 osaa vaikka tähän 8)

Lukemaan:




Ensin suutelin sinua tulisesti, kunnes se kauhea riita alkoi.
Riitelimme ja riitelimme, kunnes aloimme haukkua toisiamme tyhjänpäiväisistä asioista.



Sen jälkeen en enää kestänyt, vaan sain kyyneleet silmissä huutaa: "Se on loppu nyt!"



Osoitin totisena sormellani ja kuiskasin vihaisesti: "Häivy".



Sen sanottuani juoksin sisälle, katsoin ikkunasta, sinä itkit. Kun katosit näkyvistäni, aloin itkemään, sillä pidin sinusta vielä, ja pidän vieläkin.
Ollaanko me ystäviä vielä?
Sitä en varmaan koskaan tiedä.

Anniina havahtui muistelmistaan, aurinko lämmitti pihaa sulattaen pihalla olevat lumet, kevät oli tulossa.
"Minä pistin välit poikki, minun tulee myös se kestää" Anniina sanoi itselleen.



Samaan aikaan Amanda hyvästeli lehmää.



Anniina päätti purkaa talvella tapahtunutta vihaansa/suruansa kirjoittamalla aiheesta romaanin.



Amanda meni erään laaman, Jeremiahin seuraksi.



Aamulla tytöt pänttäsivät kukin omaan tenttiinsä jutustellen välillä; "Onpa aika kulunut nopeasti" ja "Enää muutama viikko jäljellä"



Anna kehitteli ystävyyssuhteitaan kännykän avulla, hän jutteli melkein kaikkien ystäviensä kanssa.



Ja kirjoittihan hän laaturomaaninkin 8)



Omenapuu oli tuottanut huonoa satoa koska tytöt eivät saaneet puuta pysymään terveenä. Katsotaa nyt noita harmaita omenoita, mikä muumiotauti niihinkin on iskenyt?



Koska rahatilanne oli kasvanut entisestään päätettiin kopperoa laajentaa.



Tullessaan luennolta Anna huomasi postinkantajan käyneen.



Laskujen joukossa komeili kirjekuori, jossa luki selvällä suomella ''Anna Brown''



Anna päätti avata kuoren ja lukea sisällön, joka olikin yllätys yllätys hänen äidiltään:

"Rakas Anna - ja sisaresi, meillä on ollut täällä kotona kauhea ikävä. Alamme olla jo vanhoja, mutta isäsi ansiosta saimme uuden perheenjäsenen, joka osaa tulevaisuudessa auttaa sinua, kun palaat kotiin. Hänen nimensä on Mary"



"Emme ole ehtineet edes miettiä riitelemistä, vaan minulla ja isälläsi on mennyt hyvin, vietämme paljon aikaa yhdessä ja juttelemme teistä kolmesta. Olen edennyt paljon urallani ja en ole suostunut jäämään eläkkeelle. Olethan sinä sielläkin mukava siskoillesi, jotta voisimme kutsua heitä joskus kyläänkin? Olen syksyn aikana ehtinyt oppia kaikenlaista, mutta se kaikki oppimani ei paikkaa reikää, jonka aiheuttaa ikävä. Päätin kirjoittaa kirjeen, sillä se tuntuu fiksummalta kuin sähköposti.."



"Jokatapauksessa odotamme kaikki kolme jälleen perheen yhdistymistä, Mary tahtoo kovasti tutustua sinuun, toivotamme teille onnea opiskeluun ja kaikkea muutakin hyvää.

Terv. Emma
P.S.. Jos aiot vastata, minun puolestani saat käyttää sähköpostia, jos kirjettä et ehdi kirjoittaa"

Illemmalla Anna meni heti vastaamaan, häntä kuitenkin mietitytti Mary, onko Mary uusi pikkusisko? Olisiko äiti niin hullu, että tekisi vielä lapsia? Vai onko kyseessä adoptoitu lapsi auttamaan kotitöissä? Tätä kysymystulvaa Anna ei kirjoittanut, vaan kuulumisia, ja sen, että tahtoo myös tavata tämän Maryn.




Joku meditointiviikko nyt?



Anna ei pelkästään meditoinut, vaan myös opiskeli omenapuun vieressä.

Amandaa ei yhtään huvittanut Annan teleportautumisleikit, hänen mielestään Anna tuli vain kiusaamaan ja tielle. Anniinaa taas huvitti tämä äkillinen ilmestyminen jalat solmussa, noitamaiseen siirtymiseen oltiinkin jo kyllästytty.



Välillä rentouduttiin ja katsottiin jalkapalloa.



Pian Amanda nousi, hän ei lähtenyt luennolle kuten Anniina, hänellä oli toiset syyt.



Olen alkanut pitää Annasta, olen ollut hänen kanssaan liian kauan saman katon alla, kaikki se raivo häntä kohtaan on alkanut tuntua väärältä, mutta en voi alkaa pitää hänestä nyt! Amanda huokaisi korjailessaan saparoitaan.



Amanda päätti kuitenkin soittaa paikalle sen, joka varmasti auttaisi hänen ''vaivoihinsa''.



"Oi Jeremiah, miten olenkaan ikävöinyt sua ja sun lämmintä laama-asuas!"



Ja niin he suutelivat ensisuudelman mahdollisimman epämukavalla tavalla...



"Sun sisko on siis noita..?"
"Jep, eikai se häiritse suhdettamme?"
"Ei tietenkään, hän vain lensi äsken ylitsemme luudalla.."



Pian oli yö, Anna palasi luennoltaan ja näki miten pari suuteli hyvästiksi.



Amanda lähti juoksemaan Annaa kohti. Annan mieleen tuli hän itse mustasilmäisenä.



Mutta tämä olikin vain halaus.



"Anna, anteeksi se kaikki mitä oon sulle tehny, oon haukkunu sua kotona, mustamaalannu sua koulussa ja yrittäny saada Anniinan vihaamaan sua, mä oon niin pahoillani!"



"Äläs nyt Amanda, olen itsekkin ollut tyhmä, olen muuttanut sinut hetkellisesti kanamaiseksi simiksi ja käyttänyt voimiani väärin, tärkeintä kuitenkin on, että tunnustat mitä oot tehny, ja oot aina mun pikkusisko, tapahtu mitä hyvänsä", Anna kuiskasi Amandalle.



Amanda tuli anteeksipyynnön hyväksymisestä niin iloiseksi että halasi siskoaan uudestaan.
On se sitten hyvä että riita selvisi lopulta :)



Unelmatreffit Amandalle.



Talossa oli alkanut ''rauha'' Anna ja Amanda viettivät paljon aikaa toistensa kanssa ja olivat jo unohtaneet menneet lapsuusvuodet.



Anna haravoi kivipuutarhaa.



Anniina ja Anna meditoivat sen äärellä ennenkuin myin sen.

...sen jälkeen Annalle ilmestyi tuuma:
"Anniina, sain äidiltä kirjeen ja sil on kova ikävä meitä, keksitään äidille joku lahja!"

"Hyvä idea Anna, sä voit sitte viedä sen ja kertoo et se on kaikilta meiltä, kui paljo rahaa meil on käytössä ja mitä annetaan?" Anniina innostui.



"Äiti tykkää ainaski vihreästä, luonnosta, käsitöistä.."
"..ja kans ruuanlaitosta"



Sen jälkeen suostuteltiin Amanda mukaan ja lahja päätettiin.



Amandalla ja Jeremiahilla meni liiankin hyvin.



Viimein oli aika pistää ensimmäistä ja viimeistä kertaa tuo hattu päähän ja viitta ylle.



Anna laittoi tarjoilut valmiiksi.



Ja vieraat saapuivat, kuka tunnistaa?
AIIIVAN OIKEIN! Emma ja Bobby.



"Kyllä teille on aikamoinen mökki, melkein isompi kuin kotinne!"
"Kiitti äiti"
"Jahas, olet siis jo iso tyttö.. päläpälä...plaplaa.."
Emma kuulusteli lukuisilla kysymyksillä ja saarnasi yhdestä loppukokeesta myöhästymisestä 8]

Nyt on Annan aika kasvaa:



Hahaa, en näytäkkään Annaa!

Okei, näytänhän minä:



Viimein Annasta oli tullut oppinut aikuinen.



"HYVÄSTI ANNA! SOITTELE!" Amanda ja Anna huusivat.



"Juu, soitellaan, muistakaa olla ahkeria!"



Tytöt seurasivat katseillaan taksia. Anniina ei niinkään miettinyt Annan lähtöä, koska oli ollu tämän kaveri kauan. Amanda sen sijaan oli taksin kadottua allapäin, ja Anniina kuuli hänen kuiskaavan: "Hyvää matkaa".

Kotona Sienilaaksossa:

"Tyttäreni, olet kotona, perheemme on kokonainen jälleen!" Emma halasi Annaa iloisesti.

"MARY! MARY! TULE TAPAAMAAN ANNAA!" Bobby huusi sisälle halauksen loputtua.

Anna ihmetteli, jos Mary oli vauva, mten hän voi kävellä, onko hän sittenkin adoptoitu lapsi?




Ovesta käveli ujosti mielenkiintoinen robotti.
Mary on servo! Anna ajatteli ihmeissään, hänen arvailunsa olivat menneen toodella kaukaa totuudesta, mutta nyt remontoitu taloneeeen:




Kuvaa pihalta.



Pohjapiirrustus.

Ulko-ovesta sisään astuessa näemme uuden ruokapöydän ja keittiötavarat/tarvikkeet.



Kuvaa ovelle päin.



Mennäänpäs nyt sisään tuosta ovikaaresta (mikälie)...



..näin.



Olohuone uusine telkkareineen ja pleikkareineen.



Ovelle päin.



Sitten mennään tähän tutumpaan minikäytävään.



Menäänpä lapsien vanhaan huoneeseen...



...Annan huone, värit valitsi Emma.



Sitten kiusaan teitä viemällä teidät kauas keskimmäisestä ja mielenkiintoisimmista huoneesta vessaan..





Ja nyt se mielenkiintoisin huone, jota olette odottaneet:



Oletteko nyt tyytyväisiä?



Tämä on sitten se olohuoneessa näkyneen oven sisältö. Vanhanparin makkari.

Ja takaisin tarinaan:



"Ä-äiti, teimme yhdessä lahjan sinulle, tai no.. toisen teimme ja toisen ostimme"



"Tässä"
"Mi-mi- minullekko?"



"Juurihan minä niin sanoin"
"Herttaista teiltä, mitäköhän siellä on, painaa julmetusti!"



Kevyt hätiköity myöhäinen synttärikortti.



Ja se julmetusti painava ompelukone. Miten tytöt saivat sen mahtumaan tuohon pienenpieneen pakettiin? o.o

Illalla syötiin hillostettua monnia.



"Meillä on todella ollut sinua ikävä"
"Eh.. tuo onkin kuultu monta kertaa mutta.."



"..Ehdotan maljaa valmistumisesi kunniaksi ja palaamisestasi kotiin!"



"Opit kuulemma paljon soittamaan, liikenisikö musiikkia hitaisiin tanssihin?"
"Sopii äiti".



Ja niin Anna soitti, ja vanhat tanssivat.



Rakkaus oli ihanaa, vanhat viettivät enemmän aikaa yhdessä kun Anna oli palannut, oliko Maryn ''vahtiminen'' syy?



"Kulta, me lähdemme retkeilemään, käynnistä Mary kun on valoisaa"



Niin pari lähti patikoimaan tuona kauniina talviaamuna.



Mary käynniti itsensä ennen auringon nousua.
"Anna.."



"Tutustuin erääseen mieheen kun ostin ruokaa, ajattelin, jos haluaisit tutustua häneen?"
"Kyllä se käy, Mary, soita hänelle kahdeksan maissa!"



Anna sai heti töistä Ravintola-alalta, minne hän halusikin (;



"Kulta, kun olit nuori, emme olisi menneet johdollasi keskelle nokkosia ja vieläpä TALVELLA"

Bobby on sitten luonnonlahjakkuus.



"Argh.." Emma rapi itseään.



Kun Mary maalasi kuvaa Annasta, Anna väsäsi lumiukon.



Nyt on kaunista, kun on kaksi naista tuossanoin :)



Saa se ylennys että päästään tosta puvusta (jos pääsee ylemmäs).




"Anna, hän tulee pian, hänen nimensä on Ed Copeland"
"Okei"




Kuka tämä salaperäinen paleltunut mies oikein on, minkä näköinen tämä Ed on? Pitääkö Anna Edistä?


Kommentteja?

♥